Artikkeli ilmestynyt Unkarinpaimenkoirat -lehdessä 4/2002
VÄREISSÄ HAASTETTA MEILLE KAIKILLE - pohdintaa maszkos fakón perinnöllisyydestä
Kun Unkarinpaimenkoirat –lehdissä 1, 2 ja 3/2002 kaikissa käsiteltiin rotujemme pulin ja mudin erikoisempia värejä, päätin minäkin kantaa korteni kekoon. Kirjoitukseni ei ole tarkoitus olla mikään viimeinen sana, vaan lähinnä jatkokertomuksen alku. Toivon, että ainakin muutaman seuraavan osan jatkokertomuksesta kirjoittaisi joku muu, sillä tietoa on varmasti muillakin. Näin laaja tiedonkeruu ottaa aikansa ja energiansa ja vaatii myös sytykkeensä: muutaman ihanasti erilaisen, erivärisen pennun pentulaatikkoon. Jatkokertomuksen aloittamisen lisäksi syy kirjoitukseeni on myös toive käsitteiden ja värinimikkeiden yhtenäistämisestä. Pienillä unkarilaisilla roduillamme on paitsi yhteinen historia, myös samat värigeenejä ja värien periytyvyyttä koskevat ongelmat. Pulia on esiintynyt kaikissa mahdollisissa väreissä ja myös valkoläikkäisenä ennen virallista rotumääritelmää ja aktiivista jalostusta.
HISTORIASTA
Pulin ”tieteellinen” jalostus alkoi 1920 -luvulla, jolloin puleja oli hyvin erivärisiä: valkoisia, kerman- ja aprikoosinvärisiä, monia eri harmaan sävyjä, erilaisia mustia ja myös isot valkoiset läikät olivat yleisiä. 1920 -luvulla mustia yksilöitä ei pidetty edes puhdasrotuisina. Hungarian Dog Breeds (1987) kirjassa kerrotaan pulin mustan värin yleistyneen vasta 1950 -luvulla, jolloin muut värit mustan dominoivuuden vuoksi lähes hävisivät. Jo 1960 -luvulla rotumääritelmässä katsottiin musta väri parhaimmaksi, ideaaliksi. Kautta aikojen (eli ainakin siis 20 -luvulta lähtien) pulin värille on ollut oleellisen tärkeää musta pigmentti. Ruskeaa ja kermanväristä pulia ei näin ollen näiden vääränvärisen pigmentin vuoksi ole koskaan hyväksytty. Ruskealla on ruskea iho ja kirsu, kermanvärisellä vaaleanpunainen kirsu ja molemmilla usein myös liian vaaleat silmät. Pulin silmien on aina pitänyt olla hyvin tummat. Toinen asia, josta haluttiin jo 20 -luvulta lähtien eroon, on kirjavuus eli isot valkoiset läikät. Jo 40 -luvulla oli päästy näistä molemmista ominaisuuksista eroon ja 60-luvulla suurin osa puleista olikin jo mustia.
Nykyisen rotumääritelmän mukainen maszkos fako -narttu Portiers Kiteflyer eli "Kite".
VOIMASSA OLEVA ROTUMÄÄRITELMÄ
Vuonna 2001 tuli voimaan FCI:n nykyinen pulien rotumääritelmä, jossa hyväksytään vain kolme väriä. Musta ja maskos fakó (suomennoksessa ”kellanruskea mustalla maskilla”), jotka kilpailevat keskenään näyttelyssä ja joilla voi tehdä pentuja keskenään. Kolmantena on valkoinen puli, joka Suomessa katsotaan Unkarin mallin (ja FCI:n) mukaisesti ”omaksi rodukseen”, eli se kilpailee näyttelyssä omassa kehässään, eikä sitä saa käyttää jalostukseen mustan tai maskos fakó -värisen kanssa ilman erikoislupaa. Jos vuoden 2001 Suomen rotumääritelmää luetaan tarkasti, seuraa siitä, että kaikki muut maskos fakót kuin ”kellan ruskeat mustalla maskilla”, liian tummat ja liian harmaat ovat värivirheellisiä. Samoin värivirheellisiä ovat englanninkielisenkin rotumääritelmän mukaan täysin harmaat. Tämä on aiheuttanut ongelmia erityisesti englantilaisille, joilla on paljon hyviä ”puminharmaita” koiria. (Koiria jotka syntyvät melko tummanharmaina ja vaalenevat selvästi aikuiskarvan tullessa.) Englantilaiset ovat edelleen varmoja, että unkarilaisille on vain tullut kirjoitusvirhe rotumääritelmässä eli harmaa olisi vahingossa pyyhkiytynyt pois. Myöskään tummat aprikoosit/oranssit ja vaaleat aprikoosit/keltaiset eli maskittomat fakót eivät ole uuden rotumääritelmän mukaisia. Maszkos fakó –sanaa, väriä on ollut vaikea kääntää oikein rotumääritelmässä, enkä tiedä onko suomennos täysin oikea. Fakó suoraan käännettynä tarkoittaa himmeää, epäselvää, tuhruista. Näin ollen meidän aikaisempi rotumääritelmämme, joka hyväksyi kaikki koirat joilla oli mustia karvoja vaaleampien karvojen joukossa ja musta maski maskos fakóiksi, on lähempänä suoraa käännöstä. Englanniksi maszkos fakó on käännetty masked-pale tai masked-fawn. Pale tarkoittaa vaaleaa, hailakkaa ja fawn kuusipeuran vasaa tai säämiskänväriä. Edelleen – onneksi - kaikissa maissa tuomarit katsovat sallituiksi väreiksi kaikki maskilliset soopelit ja mielellään jopa niin että tummaa karvaa vaaleiden joukossa pitää olla, samoin mahdollisimman iso maski.
KAIKILLA KOIRILLA YHTEISIÄ GEENEJÄ
Koirien värigeenit ovat yhteisiä. Maskos fakó -geenit löytyvät myös monilta muiltakin roduilta, geenikartassa puhutaan vasanväristä tai soopelista tummalla maskilla. Tumman, lähes mustan kasvomaskin lisäksi koirilla on usein myös tumma varjostus eli tummia karvoja vaaleiden joukossa myös selässään jalkojen jäädessä kaikkein vaaleimmiksi. Kaikille tuttuja ovat esimerkiksi vaaleat maskilliset tiibetinspanielit, belgianpaimenkoira tervuerense, keltaiset tanskandogit ja leonberginkoirat. Kaikki, jotka ovat näitä rotuja seuranneet ovat myös nähneet hyvin erilaisia maskillisia soopelikoiria, harmahtavia mopseja, pieniä maskeja mopseilla ja dogeilla, hyvin tummia ja hyvin vaaleita belgejä. Saksanpaimenkoiran omanlaisensa väritys on geeneiltään ja ulkoasultaan erilainen mustan satulansa ja pään värityksensä vuoksi. Eri koiraroduilla on lähes samanlaiset genotyypit eli geenit, mutta niiden fenotyyppi, ympäristön muokkaama ulkoasu on erilainen. Erityisesti pulilla fenotyyppi, nykyään siihen kuuluva erittäin pitkä karva, vaikeuttaa koiran värigeenien selvittämistä. Tämä ongelma on erityisesti kermanvärisen (cream) ja valkoisen erottamisessa ja on ollut aina. Cream -värinen puli näyttää pahimmillaan pinkiltä aikuisena, parhaimmillaan lähes yhtä valkoiselta kuin valkoinen. Joskus se voidaan sekoittaa myös hyvin vaaleaan fakóon, vaaleaan aprikoosiin, josta puhutaan myös keltaisena tai oranssina. Unkarilaiset ovat käytännön kautta oppineet, että cream-väri ja aprikoosi ovat jalostuksessa ongelmallisia, koska ne ”hävittävät” puhtaan valkoisen. Maszkos fakóilla eli maskillisilla soopeleillakin pitkä karva tuo ongelmia väriä luokiteltaessa. Rekisteröitäessä papereihin voi tulla väärä väri: melkein mustana syntynyt pentu voi aikuisena olla hyvin vaalea (harmaa tai kellertävä) tai hyvin vaaleana syntynyt pentu lähes musta aikuisena. Näyttelyissä karvan laatu saa helposti moitteita rotua huonosti tuntevilta tuomareilta. Karva on laadultaan usein laattamaisempaa, ja karva tulee täyteen pituuteensa hitaammin kuin musta. Usein maszkos fakóilla on pehmeää pohjavillaa enemmän kuin mustilla, mustilla taas kovaa päällivillaa. (Tai päällivilla mf:lla on lähes yhtä pehmeää kuin pohjavilla) Musta karva on keskimäärin pidempää ja paksumpaa kuin keltainen. Kahden mustan maszkos fakó -pennulla karva on kuitenkin samanlaista kuin kahden maszkos fakón maszkos fakó -pennulla. Eli riippumatta siitä minkä värisiä pennun vanhemmat ovat, vaalea karva kehittyy aina hitaammin kuin musta. Maszkos fakó, jolla on paljon varjostusta, paljon mustia karvoja vaaleiden joukossa on yleensä parempikarvainen, kauniimmin naruttunut, kuin hyvin vaalea koira, johtuen mustan karvan naruttumisen kannalta paremmasta laadusta.
Aikuisena lähes mustaksi muuttuneita uroksia FIN MVA Portiers Kedves Kafka, Kiten täysveli (vas.) ja D Ch Szabadi Aladin, pulipalstan vakiokarvanaama Xosmon isä (oik).
Musta on värigeeneistä pulilla dominoivin; täysin musta koira voi kantaa piilevänä, periyttää, lähes mitä vain resessiivisiä värejä. Maskos fakó eli soopeli tummalla maskilla -geeni dominoi keltaista väriä. Keltainen väri dominoi valkoista, joko niin että keltainen ja valkoinen väri ovat yhden geeniparin aiheuttamaa tai keltainen/valkoinen värisarja on liukuva. Jos värit ovat yhden geeniparin aiheuttamaa, voidaan vielä saada valkoisiakin pentuja, jos keltaisella koiralla on myös valkoisen värin geeni. Mutta jos sarja on liukuva, kaikki pennut ovat enemmän tai vähemmän keltaisia. Tältä ongelmalta suojaa valkoisen pulin erottaminen omaksi rodukseen. Rotumääritelmän mukaisten valkoisten, mustien ja maskos fakójen risteyttäminen aiheuttaa aina nykyisen rotumääritelmän vastaisia värivirheellisiä pentuja rodun populaatiossa; fakója ilman maskia ja harmaita tai liian tummia maskos fakója. Ei siis jokaisessa pentueessa, mutta hyvin usein. Näistä ei rodussa päästä eroon kuin kieltämällä täysin väriristeytykset. Kun katsoo rotuja, joissa soopeli maskilla on erotettu omaksi rodukseen vuosikymmeniä, jopa yli 100 vuotta sitten, voi nähdä että edelleenkään ei saada pelkkiä keltaisenruskeita koiria mustalla maskilla vaan paljon muitakin soopelin sävyjä. (Esimerkiksi belgianpaimenkoira tervuerense ja katso myös muut artikkelin loppuun kerätyt www-sivujen esimerkit, sillä värikuvat kertovat paljon.) Edes roduissa, joissa ei ole muuta sallittua väriä kuin maskillinen soopeli, ei olla rotumääritelmissä niin tiukkoja, kuin pulin rotumääritelmässä. Esimerkiksi harmaat sävyt voivat olla sallittuja mutta ei suositeltavia, tai ne ja maskittomat soopelit ovat täysin sallittuja. Pulin lähirodun pumin suomenkielinen rotumääritelmä on myöskin paljon sallivampi; pumillahan on myös yhtenä värinä maskos fakó. (Katso rotumääritelmät UPK:n kotisivuilta.)
VÄRIN TULEVAISUUS
Erityisesti Ruotsissa maskos fakó on tällä hetkellä ”muotiväri”. Ongelma on tämän väristen pulien maailmanlaajuisesti kapea geenipohja. Kuten Arany Csaban kirja "The History of the Puli" (1998) kertoo käsitellessään maskos fakó -pulien historiaa, koira nimeltä Királikerti Tigris löytyy liian monesti tämän väristen koirien sukutauluista kaikkialla Euroopassa. Tällä hetkellä on jopa vaikea löytää tämän väristä koiraa ilman, että sen sukutaulussa ei olisi vähintään kaksi kertaa Királikerti Tigris. Silloin tällöin näkee tämän uroksen jopa neljä kertaa samassa sukutaulussa. Suomessakin ongelma on pienemmässä mittakaavassa sama. Olisikin erittäin tärkeä löytää maailmalta jalostuskoiria, jotka periyttävät tätä väriä, mutta joilla on sukutaulussaan korkeintaan kerran, mielellään ei kertaakaan Királikerti Tigris. (Myös tätä värigeeniä kantamattomat hyvälinjaiset valkoiset ja mustat pulit ovat tietenkin tarpeen ja sydämellisesti tervetulleita.) Suomen 90 -luvun käytetyimmän puliuroksen, jo edesmenneen Harmashatarhegyi Balogh Adonyn isä on Kiralikerti Tigris. Maskos fakó -koirien maailmanlaajuisen vähäisyyden vuoksi (alle 100 yksilöä Unkarin rajojen ulkopuolella, oma-arvio) ja hyvin kapean geenipohjan vuoksi ei missään nimessä synny vuosiin vielä tilannetta, että maskos fakósta saataisiin oma rotunsa. Valkoisesta on yritetty tehdä omaa rotua erittäin huonolla menestyksellä. Valkoiset pulit ovat katastrofaalisesti vähentyneet kaikissa niissä maissa, joissa risteytykset valkoisten ja muiden (mustien ja maskos fakójen) kanssa on kielletty. Itse yhdyn "Hungarian Dog Breeds" -kirjan kirjoittajien kantaan siinä, että pulissa tärkeintä ovat luonne ja terveys. Nämä molemmat vaarantuvat silloin, kun populaatio on pieni ja tähdätään tiettyyn kauneusihanteeseen (eli tässä tällaisella kauneusihanteella tarkoitetaan tiukkoja värikriteerejä). Tiukat värikriteerit aiheuttavat myös sen, että värivirheelliset koirat jätetään rekisteröimättä, rekisteröidään erivärisinä kuin oikeasti ovat tai jopa tapetaan pois, jolloin emme saa oikeaa tietoa geeneistä. Mielestäni pulien kannan elvyttämisen ja terveystilanteen parantamisen vuoksi pitäisi hyväksyä kaikki erilaiset fakót jalostuskäyttöön. Nämä fakót periyttävät yhtä oikeita ja vääriä värejä kuin heidän rotumääritelmän mukaiset vanhempansakin. Oleellista värien sallivuudessa ja virallisten värinimikkeiden määrän lisäämisessä (vrt. USA, jossa kaikki värit ovat sallittuja), on myös se, että rekisterikirjoista voisi vielä 20 vuotta myöhemminkin lukea koiran oikean tai lähes oikean värisävyn. Ehkä me emme tapa pentujamme, mutta jätämme mahdollisesti tervelinjaisia fakója käyttämättä jalostukseen, kun niille saa (tai on saanut) huonosti näyttelyssä tuloksia: liian pienen maskin, liian harmaan/tumman sävyn tai selvästi mustia huonomman (itse asiassa vain erilaisen) turkin vuoksi. Mielestäni Suomen pulikanta on tällä hetkellä liian pieni ja lonkkatilanne niin huono, että tähän ei ole varaa. Myös rotuyhdistyksen järjestämissä jalostustarkastuksissa tämä ongelma pitäisi huomioida. Geneettisesti värit ovat paljon helpompi asia kuin monet sairaudet. Sairauksia ei lue rekisterikirjoissa. (Ehkä joskus...) Väreissäkin on kuitenkin omat ”sattumansa”, kuten allekirjoittanutkin on jo lyhyellä kasvattajan urallaan saanut kokea. Joskus puhdasväriset mustat pulit saattavat kantaa mukanaan hyvinkin vaikeasti periytyviä värejä, kuten esimerkiksi merkkivärejä (black and tan). Geenit periytyvät vuosikymmenien takaa niin, että sukutaulut ja varsinkin esivanhempien värit ovat jo täysin arvailujen varassa. Toivottavasti tulevaisuudessa on toisin, varsinkin kun meillä on olemassa nykyään värikuvatkin.
Tulevaisuuden tekijöitä: (vas.) Kennel Csigoran viime kesän pentu, jonka isä on Kanadan tuonti, Ruotsissa asuva Mournebrake Fades to Grey at Bookhaven, "Tiger" (alla). Tigerin sukutaulusta löytyy harmaita, aprikooseja ja mustia koiria. (Kesk.) Uros Idefix von Discher's Hoff, omistaja Jesper Ravn, Tanska. Uroksen isovanhemmat ovat valkoisia, fakoja ja mustia. (Oik. ja alempana artikkelin lopussa) Narttu Xaida'z Ca-Fa Misztika af Marmor, "Miszti", kasvattaja ja omistaja Carina Karlsson, Ruotsi. Sukutaulusta löytyy mustia ja maskos fakoja koiria.
Tiger
Lopuksi
Artikkelin kuvien käyttöön on pyydetty jokaisen koiran omistajalta tai kuvaajalta lupa.
Heidi Valo
Miszti
Zoltan (Kennel van Breugels Dreven, Hollanti)
Internetistä löytyvät kuvasarjat:
Belgianpaimenkoirat: www.finbelge.fi
Leonbergit: www.leonet.fi/finnish/vari.html
Tiibetinspanielit: www.geocities.com/tipsut/galleria.html
Katso myös: www.koirat.com, josta löydät eri koirarotujen epäviralliset rotukuvaukset, josta on helppo pikaisesti katsoa värikriteerit (jos haluat tarkemmat tiedot, viralliset rotumääritelmät löydät rotujärjestöjen sivuilta)
Lähdeluettelo:
Csaba, Arany: A puli története. The history of the Puli. Debrecen 1998.
Paatsama, Saki: Terve ja sairas koira. Uusittu laitos. Otava Keuruu 1995.
Sárkány, Pál & Ócsag, Imre: Hungarian Dog Breeds. Corvina. Printed in Hungary 1987.
Sundgren, Per-Erik: Lemmikkieläinten jalostus. suom. Juhani Hirvensalo. Suomen Kennelliitto 1993.
Keskustelut Yahoon e-kromosomi keskustelulistalla: http://groups.yahoo.com/group/e-kromosomi/ (Erityiskiitokset Liisa Sarakonnulle! Jos olen jotain väärin ymmärtänyt, syy on ainoastaan minun.)